11/21/2014

Tyttö ja tähti





Kello/Casio . kaulakoru/OliveYewJewels . korvikset/Snö of Sweden


Olen tainnut pariin otteeseen kertoa siitä, miten Etsy on kaveri. Etsystä löytyi tämä ruusukultainen tähtikaulakoru, jonka tässä taannoin oivalsin tarvitsevani. Tällä kertaa huutoon vastasi jenkkiläinen OliveYewJewels, josta koru matkasi merten takaa mutkattomasti kotiovelle saakka.

Ruusukulta on kätevä välimuotometalli, joka taittaa viehättävästi niin keltakultaa kuin hopeaakin, joten sen avulla voi kätevästi yhdistää erivärisiä ja -laatuisia metalleja toisiinsa.

En tiedä on se syksyn tuomaa, mutta oma pukeutuminen on mennyt yhä vain harmaammaksi. Olen antanut itselleni luvan ostaa vaatekaupasta mustaa ja harmaan eri sävyjä. Rohkeasti voin todeta, että musta on mun juttu ja omatuntoni on puhdas. Onneksi kultaiset korut ja uusi, aikaisemmin haaveilemani rannekello piristävät kivasti melko mustahkoa vaatekertaa.


*

Rosegold star by OliveYewJewels on Etsy.


11/16/2014

Nanny Still pour moi





Vielä ennen paluuta idästä Tampereelle tuli viesti "Hei muruset, tulkaa vielä käymään niin saat sun synttärilahjan." Nämä on niitä parhaimman laatuisia viestejä, joten kun kutsu kävi, niin riensin paikalle as soon as possible. Paketista kuoriutui ystävän bongaama kirpputorilöytö - Nanny Stillin Riihimäen lasille konsulttityönä syntynyt Kirsi -sarjan kannellinen purkki. Sarjaa tuotettiin vuodesta 1983 ja aina 1990-luvuna alkuun saakka.

Kyllä ystävyys tietää hyvin, mistä toinen tykkää. Nyt purkki on paraatipaikalla keittiössä ja sai sisälleen muutaman piparkakun.

Kiitos Hanna rakas!





Tänä vuonna odotan olen aloittanut joulunodotuksen kuin huomaamatta. Kotiin on kertynyt piparkakkujen lisäksi glögiä ja ikkunassa killuu ensimmäinen jouluvalo. Onhan jo marraskuu, synkimmistä synkin syntymäpäiväkuukauteni, jolloin on aika taas totutella kylmään, synkkyyteen, harmauteen ja paksuun pilviverhoon. 

Mutta marraskuussa on tiettyä luonnetta, jos tästä kuusta selviää on edessä joulu. Ja marraskuu vahvistaa luonnetta, eikö! 


*


Kirsi jar by Nanny Still.


11/15/2014

Rahin verhoilu DIY



Vanha sanonta "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää paikkaansa, todistin sen tänään, kun muutaman vuoden tehokkaan ja intensiivisen suunnittelun jälkeen toteutin rahin verhoilun. Sohvaan kuuluvan jalkapallin päälle on vuosien saatossa kaatunut vettä sun muita aineita ja sametti on muuttanut väriä melko laikukkaan tunkkaiseksi, joten oli korkea aika kokeilla millaisia käsillä tekemisen taitoja on kässätunneista jäänyt jäljelle. 

1) Lähtötilanne, yäk.





Sopivan kankaan päättäminen oli aivan oma lukunsa. Eurokankaasta lähti ensi yrittämällä mukaan yrttinen kasviaihe, josta tulikin sitten verho. Toisella kerralla onnistuin pitämään päämäärän tiukasti mielessäni ja päädyin lopulta neutraaliin vaaleaan ja vahvaan verhoilukankaiseen, jossa on kohokuviona raitoja. Tavoitteena oli saada rahille päällys, joka sopii yhteen useamman eri kuosin kanssa. 140cm x 250cm palalle hintaa tuli vajaa 25 euroa.

2) Kangas päätetty, jes.




Rahin melko kulmikas muoto aiheutti pitkällisen pohdinnan siitä, kuinka verhoilu olisi järkevintä toteuttaa, jotta lopputulos olisi riittävän siisti, mutta silti teknisesti toteutettavissa tällaiselle poropeukalolle. Äidiltä joululahjaksi saatu ompelukone helpotti verhoiluun ryhtymistä kummasti ja päädyin toteuttamaan verhoilun keskivaikealla silmämääräisesti mittailulla. Kankaan raitakuosista oli onneksi helppo tarkistaa kuinka suorassa kangas kulmiin verrattuna on.

3) Kankaan silitys ja puolen valinta.

4) Nurjalta puolelta kulmien nuppineuloitus, ei kangasta liikaa pingottaen.





Nuppineulojen asettelun jälkeen voisi tarkempi henkilö ensin harsia saumat, mutta olin rohkea ja ommella hurautin saumat kiinni saman tien ompelukoneella. Luotto on kova, kun ei mitään osaa, varsinkaan pelätä epäonnistumista! Ommellessa on hyvä tuplapakitella saumojen alkupäissä, että sidos varmasti kestää vaikka rahilla pomppimisen.

5) Saumojen ompelu.

6) Kankaan leikkaus noin 2 cm saumasta. Reunan siksakkaus.




Nyt näyttää jo hyvältä. Kun kangas pyöräytetään ympäri muodostuu pussi, joka on syytä pitää hieman rahia väljempänä, jotta se kestää istumisen ja muun liikkeen. Tässä rahissa erottuvat tyynyosa ja kovempi alaosa selvästi, joten päätin sitoa sauman ihan perinteisellä juuttinarulla, kun muuta narua en omista. Kiristin narun sen verran tiukaksi, ettei juuttinaru tai sen (punainen) väri näy.

7) Pussin asettelu.

8) Narulla tyynyosan ja alaosan erottaminen.





Sitten päästäänkin siihen hauskimpaan, mutta tarkkuutta vaativaan osioon: nitojan kanssa työskentelyyn! Ostin tätä varten Claes Ohlsonilta verhoiluun suositellun nitojan ja 8mm syvyyteen iskeytyviä niittejä. Wow mikä tunne paukutella menemään. Pidin tässäkin työvaiheessa kankaan melko napakkana, mutta en vetänyt sitä äärimmilleen, jotta kangas kestäisi paremmin. Ehkä kankaan oikean kiristys-suhteen löytäminen onkin verhoilussa se kaiken aa ja oo.

9) Kankaan helmojen lyhennys.

10) Reunojen sisään taittaminen ja nidonta.




11) Ja voilá, se on siinä.





Mitäpä olette mieltä? Itse olen todella tyytyväinen, sillä tähän taitotasoon nähden lopputulos näyttää oikein hyvältä. Ainut huono puoli projektissa on se, että nyt sohva näyttää uuden rahin rinnalla entistä kulahtaneemmalta. Loputon facelift-kierre on alkanut.

Ja kukaan ei sitten juopottele tämän rahin puhtaan valkean kuosin lähettyvillä tai oon tosi pettynyt, kaverit.


*


Upholstering footstool DIY finished.


10/21/2014

Rakas syksyseni



Kävimme jokunen tovi sitten kaukana idässä. Äidin kasvitarha oli alkanut jähmettyä talviteloilleen, kukkasia peitti kuura ja kameran kanssa operointi ilman hansikkaita oli melkoisen kylmää kyytiä. 

Siltikin oli mukavaa noudattaa perinteitä ja käydä läpi puutarhan jokainen kolkka kuvaten kuolevia kukkapenkkejä. Kameran läpi katsottuna pienimmätkin yksityiskohdatkin erottuvat ja luonto osoittautuu täydelliseksi. 







Luontokuvausrintamalla on ollut viime kuukausina hyvin hiljaista. On niin eri asia ottaa valokuvia huonekaluista ja koriste-esineistä, kuin kuvata luontoa. Huoneiden kuvaamisessa on omat niksinsä ja on mukava huomata kuinka silläkin saralla voi kehittyä paremmaksi. Silti tekisi mieli aina palata kuvaamaan outoja lehtiä, ruohonkorsia tai laitureita järven rannalla... ehkä niiden kuvaamisesta saan ne parhaimmat vibat.






Mutta ei voi mitään, oma moka jos en ole osannut ottaa aikaa tai viitsinyt kameran kanssa pihalle. Ehkä olisi parasta välillä palata niiden perusasioiden äärelle ja miettiä mistä asioista oikeasti on nauttinut elämässään. Ja toteuttaa sitten niitä sopivissa määrin.

Itse ajattelin jatkaa luontokuvausta. Ehkä voisin myös kirjoittaa jonkin runon jossain välissä. Omenahilloa varten löytyy jo omenoita jääkaapista.


*

Nature photography is my favorite.

10/08/2014

Lukuvinkki Sinulle




Muutama tovi taaksepäin työtoveri rojautti huoneen lattialle pahvilaatikollisen kirjoja ja ilmoitti, että saa ottaa! Ah, parhautta. Laatikosta löytyi fantasiaa, scifiä, lastenkirjoja, you name it. Kuin haaskalle kerääntyvät raadonsyöjät oli huone pian täynnä työläisiä ilmaisten kirjojen perässä (hieman kärjistäen). Minäkin sain osani eikä mikään ole yhtä kivaa, kun saada täytettä kirjahyllyyn ihan ilmaiseksi.

Saaliiksi lähti kirjoja neljä, joista on yksi nostettava yli muiden. 

Terry Pratchetin ja Neil Gaimanin yhteinen kirjaprojekti Hyviä enteitä; Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset (Jalava 1992) on erittäin hyvä kirja. Jopa niin hyvä, että sen suomennettu laitos on käynyt perin harvinaiseksi. Divareista ei opusta löydy ja kuuleman mukaan myös useamman kirjaston hyllyt kumisevat tyhjyyttään Hyviä enteitä. Nopea guuglailu kertoo, että suomennoksesta pyydetään noin 90-150 euroa (kertovat meille Huuto.net sekä Antikvariaatti.fi), oih ja voih.

Valitettavasti työkamun laatikosta ei suomenkielistä kirjaa löytynyt, mutta nyt omistan Agnesin hienot ennustukset enkuksi pokkariversiona. Jee! Pratchetin ja Gaimanin kulttiteos on mahtavan hauska ja synkeä maailmanlopun teksti, jossa yritetään estää raamatullinen maailmanloppu maapallolla. Siis oikeesti, hauskaa touhua, on enkeleitä ja demoneja ja erinäisiä sattumuksia. 




Tämä vois olla mun virallinen lukuvinkki jouluksi eli lahjaidea pukinkonttiin erityisesti pojille. Ja jos jostain löytyy suomenkielinen versio niin sen voisi sitten vakuumipakata ja asettaa holviin kasvamaan arvoa.

Muut mukaan lähteneet kirjat olivat; Mario Puzon Kummisetä, Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha ja A. A. Milnen Nalle Puh. Melko sekava kirjamaku, mutta ei se mitään.

Kirjat ovat kyllä ihania, mutta niitä kertyy huomaamatta sinne tänne. Jos kirjavuoret kotona ahdistavat, voi työpaikalle pystyttää kirjanvaihtohyllyn. Jokainen voi tuoda sinne omat ylimääräiset kirjansa ja ottaa mukaan uutta luettavaa maksutta. Itse olen päätynyt sellaiseen kompromissiin, että kirjahyllyssäni saa olla vain sellaisia kirjoja, jotka olen itse lukenut ja joista olen oikein kovasti nauttinut. Jos joku kirja ei nappaa, siitä on päästävä eroon pikimmiten.

Lopulta hyllyyn jää jäljelle vain best of the best.


*


Lovely free books.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...