10/21/2014

Rakas syksyseni



Kävimme jokunen tovi sitten kaukana idässä. Äidin kasvitarha oli alkanut jähmettyä talviteloilleen, kukkasia peitti kuura ja kameran kanssa operointi ilman hansikkaita oli melkoisen kylmää kyytiä. 

Siltikin oli mukavaa noudattaa perinteitä ja käydä läpi puutarhan jokainen kolkka kuvaten kuolevia kukkapenkkejä. Kameran läpi katsottuna pienimmätkin yksityiskohdatkin erottuvat ja luonto osoittautuu täydelliseksi. 







Luontokuvausrintamalla on ollut viime kuukausina hyvin hiljaista. On niin eri asia ottaa valokuvia huonekaluista ja koriste-esineistä, kuin kuvata luontoa. Huoneiden kuvaamisessa on omat niksinsä ja on mukava huomata kuinka silläkin saralla voi kehittyä paremmaksi. Silti tekisi mieli aina palata kuvaamaan outoja lehtiä, ruohonkorsia tai laitureita järven rannalla... ehkä niiden kuvaamisesta saan ne parhaimmat vibat.






Mutta ei voi mitään, oma moka jos en ole osannut ottaa aikaa tai viitsinyt kameran kanssa pihalle. Ehkä olisi parasta välillä palata niiden perusasioiden äärelle ja miettiä mistä asioista oikeasti on nauttinut elämässään. Ja toteuttaa sitten niitä sopivissa määrin.

Itse ajattelin jatkaa luontokuvausta. Ehkä voisin myös kirjoittaa jonkin runon jossain välissä. Omenahilloa varten löytyy jo omenoita jääkaapista.


*

Nature photography is my favorite.

10/08/2014

Lukuvinkki Sinulle




Muutama tovi taaksepäin työtoveri rojautti huoneen lattialle pahvilaatikollisen kirjoja ja ilmoitti, että saa ottaa! Ah, parhautta. Laatikosta löytyi fantasiaa, scifiä, lastenkirjoja, you name it. Kuin haaskalle kerääntyvät raadonsyöjät oli huone pian täynnä työläisiä ilmaisten kirjojen perässä (hieman kärjistäen). Minäkin sain osani eikä mikään ole yhtä kivaa, kun saada täytettä kirjahyllyyn ihan ilmaiseksi.

Saaliiksi lähti kirjoja neljä, joista on yksi nostettava yli muiden. 

Terry Pratchetin ja Neil Gaimanin yhteinen kirjaprojekti Hyviä enteitä; Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset (Jalava 1992) on erittäin hyvä kirja. Jopa niin hyvä, että sen suomennettu laitos on käynyt perin harvinaiseksi. Divareista ei opusta löydy ja kuuleman mukaan myös useamman kirjaston hyllyt kumisevat tyhjyyttään Hyviä enteitä. Nopea guuglailu kertoo, että suomennoksesta pyydetään noin 90-150 euroa (kertovat meille Huuto.net sekä Antikvariaatti.fi), oih ja voih.

Valitettavasti työkamun laatikosta ei suomenkielistä kirjaa löytynyt, mutta nyt omistan Agnesin hienot ennustukset enkuksi pokkariversiona. Jee! Pratchetin ja Gaimanin kulttiteos on mahtavan hauska ja synkeä maailmanlopun teksti, jossa yritetään estää raamatullinen maailmanloppu maapallolla. Siis oikeesti, hauskaa touhua, on enkeleitä ja demoneja ja erinäisiä sattumuksia. 




Tämä vois olla mun virallinen lukuvinkki jouluksi eli lahjaidea pukinkonttiin erityisesti pojille. Ja jos jostain löytyy suomenkielinen versio niin sen voisi sitten vakuumipakata ja asettaa holviin kasvamaan arvoa.

Muut mukaan lähteneet kirjat olivat; Mario Puzon Kummisetä, Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha ja A. A. Milnen Nalle Puh. Melko sekava kirjamaku, mutta ei se mitään.

Kirjat ovat kyllä ihania, mutta niitä kertyy huomaamatta sinne tänne. Jos kirjavuoret kotona ahdistavat, voi työpaikalle pystyttää kirjanvaihtohyllyn. Jokainen voi tuoda sinne omat ylimääräiset kirjansa ja ottaa mukaan uutta luettavaa maksutta. Itse olen päätynyt sellaiseen kompromissiin, että kirjahyllyssäni saa olla vain sellaisia kirjoja, jotka olen itse lukenut ja joista olen oikein kovasti nauttinut. Jos joku kirja ei nappaa, siitä on päästävä eroon pikimmiten.

Lopulta hyllyyn jää jäljelle vain best of the best.


*


Lovely free books.

10/05/2014

Keittiön nopea facelift



Keittiössä tapahtui eilen nopea ja halpa kasvojenkohotus. Rupesi vaan ärsyttämään samat vanhat kupit ja aluset, ihan tyhmiä ja likaisia ja tyhmiä kaikki. Onneksi olin aktiivinen enkä jäänyt märehtimään asioiden laitaa, vaan otin jutut asiat pois ja korvasin ne uusilla. 

Tähän liittyy nyt pienoinen heureka-elämys, jonka koin. Vanha tavara nimittäin muuttuu uudeksi uudessa ympäristössä! Kun kipot ja kupit, purkit ja purnukat sekoitetaan keskenään kamasta syntyy aivan uudenlaisia elämyksiä. Kaikki tämänkin faceliftin tarvikkeet löytyivät omasta takaa. Kehotankin kaikkia keittiöönsä kyllästyneitä avaamaan kaappien ja laatikoiden ovet ja rohkeasti kokeilemaan erilaisia, oudoltakin tuntuvia sommitelmia tutuille pinnoille tahi kodin ongelmakohtiin.

Selvitetäänpä mitä keittiössä tapahtui:




Ikean teräksinen Droppar öljy- ja viinietikka-setti joutui luopumaan asetistaan ja purkit päätyivät Japanista ostetun keraamisen lautasen päälle balsamicon viereen. Tästä pienestä muutoksesta tuli heti kodinhengettärelle parempi fiilis, että tästä se lähtee ou jee.






Keittiötason toisessa päädyssä on ajelehtinut vuoden mittaan monenmoista romua, kuten muistilappuja, kyniä, tauluja ja kasveja. Mikään ei oikein ole ollut hyvä. 

Nyt otin sen asenteen, että esille laitetaan keittiöön kuuluvia tarvikkeita ja heti tuli hyvä. Sipuli pääsi pussista paistattelemaan paraatipaikalle nekkaan. Korkkinen pyöreä pannunalunen on kulkeutunut miehen poikamiesboksista. Muratti tuo mukavaa vehreyttä korkin, puun ja ruskean lasin viereen. Ruskea puhuttelee tällä hetkellä syvästi, se on syksyn tuomaa sekin.

Housen talouspaperiteline oli edellisessä elämässään ruskea, mutta jotenkin väärällä tavalla. Sain tarpeekseni ja maalasin sen hetken mielijohteesta turkoosiksi. Lopuksi näytin koko komeudelle hieman hiomapaperia ja voilá, on se ainakin uniikki.




Sitten jälleen eräs köyhän miehen ratkaisu, johon olen oikein tyytyväinen. Emme saa porata asunnon seiniin reikiä, joten ikiaikainen toiveeni metallikiskosta, johon voisi ripustaa pannut ja kasarit koukkuihin roikkumaan, ei ole vieläkään toteutunut. 

Keittiön seinästä löytyy kuitenkin kaksi outoa ruuvia, joiden väliin ymmärsin lopulta kokeilla metallilankaa. Ja hei, sehän on ihan toimiva ratkaisu, johon saa ainakin kevyimmät metallitarvikkeet, liput ja laput nätisti esiin.

Ta-daa, siinä se! Mitäpä tykkäätte?


*

Kitchen facelift.


9/28/2014

Kellohampsterin paluu.


Olen toivoton kello-ihminen. 

En siis sillä tavoin, että olisin aina ajoissa paikalla tai aikatauluttaisin joka minuutin kalenteristani jollekin toiminnolle (hah minäkö). On toki kiva ja oikein suositeltavaa olla paikalla sovittuna aikana. Mielummin kuitenkin saavun tapaamisiin omaan tahtiini enkä kiirehdi katuja stressipallona, joka säteilee tehokkuutta ja hivenen paniikkia muihin ihmisiin. Lähden luennolle ja töihin aina hyvissä ajoin, että saan fiilistellä aamuja rauhassa. Muistan hyvin nuorena tyttönä ensimmäisen vierailuni Helsinkiin, sillä tuntui kummalliselta, että ihmiset kävelivät kadulla niin pirun nopeasti, eikä kukaan katsonut vastaantulijaa silmiin. Tuntui rentouttavalta palata idän rauhaan kiireisen pääkaupunkiseudun jälkeen.

Olen tulkinnut, että minuun on geneettisesti koodattu vahva downshiftaus-mentaliteetti, sillä haluan pitää kalenterini vapaana kotoilulle ja rauhoittumiselle. Ihailen ihmisiä, joilla on paljon harrastuksia ja tekemistä myös vapaa-ajalla, sillä en itse jaksa pitää kiinni harrastamisesta. Kokeilen erilaisia asioita mielelläni, mutta yleensä en ole kovin oma-aloitteinen kokeilujen järjestämiseksi. Toisinaan haluan olla kotonakin aivan hiljaa itsekseni ja tarkkailla maailmaa ikkunan läpi. 

"...introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”." (wikipedia)

Huh huh, melkoisen osuvaa. Onneksi olen oppinut haastamaan itseni ottamaan osaa, olemaan sosiaalinen ja kävelemään kadullakin aina välillä oikein nopeasti.

Mutta asiaan. Kello-ihmisenä oleminen tarkoittaa minun tapauksessani rakkautta kauniisiin kelloihin. Ah, kelloja kelloja! Niin monenlaisia, eri väreissä ja kuoseissa. Tahdon saada ne kaikki, tai ainakin suurimman osan.

Tämän syksyn huokailuttavimmat tapaukset ovat selkeitä ja metallisia. Huomasin kesän aikana korulaatikkoni potevan akuuttia kullan kaipuuta ja ah nyt niin trendikäs ruusukultakin näyttää omaan silmääni oikein mainiolta. 



 

 

Casio A168WG-9EF / Marc by Marc Jacobs MBM3244
 Lacoste VICTORIA / Timex T2P223


Mielestäni on täysin ok, että kello on vähän muhku ja se saa näkyä. Kun muutoin nykyisin käytän melko pieniä ja minimalistisia koruja ja pukeutuminenkin on muuttunut aina vain konservatiivisempaan suuntaan voi paksulla ja kimaltelevalla kellolla hieman räväyttää. Yleensä ostan halvan, noin viidenkympin kellon vuoden tai parin välein ja käytän sitä joka päivä, kunnes kello on täysin kulunut (halpojen kellojen vitsaus) ja löydän uuden. En osaa mätsätä kelloja asukokonaisuuksiin, vaan luotan yhteen ja samaan kaikissa tilanteissa tietenkin pois lukien juhlapukeutuminen. 

Hintahaitarissaan nämä kellot seilaavat neljästäkympistä aina vajaan kolmeensataan skibale. Mitään kellojen massaostoja ei siis todellakaan ole tiedossa. Ehkä joskus omistan jonkun oikein hienon ja kalliin kellon, jonka voin periyttää lahjana jälkipolville.

Näyttää edelleen pahasti siltä, että tulevat lapseni omistavat jo etukäteen järkyttävän määrän roinaa. Tai sitten minut haudataan tuon Lacosten kellon kanssa.

*

Autumn watch wish list.

8/26/2014

Made in Finland by Kumela




Vaikka olen asettanut ehdottoman ein kaikille lasimaljakoille ja ikkunalautoja täyttäville purnukoille päätyi yksi kaverin tarjottelema riihimäkeläinen silti omistukseeni kesän aikana. Kumelan ruskea lasimalja on kyllä kamalan kaunis, varsinkin aurinkoisella ikkunalaudalla! En tiedä maljan nimeä, mutta pohjassa on Kaj Blomqvistin signeeraus.

Tämän(kin) voin sitten perinnöksi lapsille jättää.


Hohoo kämppä muuttuu vähä vähältä mummolaksi. Missähän vaiheessa mies huomaa..

*

Kumela vase by Kaj Blomqvist.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...