tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ikkunalaudallinen vihreää


Oletteko selailleet tuoreinta Dekoa (4/2014)? Pakko hieman hehkuttaa, oli nimittäin niin ihanan vehreä ja keväinen lehti. Miljoona ihanaa ja kaunista puutarhaa eivät kyllä helpottaneet omaa omakotitalokaipuutani, mutta no.. sitten joskus minäkin rakennan pergolan ja istun iltaa puiden siimeksessä.

Lehden sivulla 20 esiteltiin mahtava kasveista ja kapeasta pöydästä rakennettu tilanjakaja, jonka näkemisestä syntyi tarve hieman tuoreuttaa tunkkaisenoloista olohuonetta. Tilanjakajalle ei ole tällä hetkellä tarvetta taikka tilaa, joten kompensoin ja raahasin asunnon joka ikisen kasvin olohuoneen ikkunalaudalle. Varjoistaan pääsi jopa eteisen anopinkieli, joka ei ole auringonvaloa nähnyt sen jälkeen, kun asuntoon muutimme. Huoneen fiilis muuttui jotenkin heti pirteämmäksi ja raikkaammaksi. Ja oli heleppoo ku heinän teko. Muutaman pistokkaankin innostuin ottamaan aasinkorvasta ja muratista.




Näin kevään korvalla pitää runollisesti todeta, että vaikka mitä sisustusjuttuja kotonaan yrittää testailla niin kyllä se nurkkiin hiipivä auringonpaiste on kauneinta.


*

Plants! Spring!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Muutama ajatus juoksusta


Noin viikon kestänyt juoksuharrastus on tuottanut muutamia huomioita omasta juoksutyylistä ja kunnosta, jotka ajattelin jakaa. Aluksi on todettava, että olen aina ollut todella todella surkea juoksemaan. Aina. Pikamatkoilla väsähdän saman tien ja pitemmillä matkoilla aloitan liian kovaa, jonka jälkeen tulee seinä vastaan oi niin nopeasti. Toissa vuonna päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kokeilin juoksua ihan omaan tahtiin. Homma tuntuikin menevän yllättävän jees, mutta jostain syystä harrastus ei silloin saanut tuulta alleen. Ehkä salilla käynti ja spinning veivät kaiken energian. Nyt on juoksuvaihde taas naksahtanut päälle, ehkäpä johtuen keväästä ja valosta, jotka kutsuvat ulkoilmaan heilumaan sekä eräästä juoksukouluaiheisesta keskustelusta toverien Tintti ja Hanna kanssa. Maastoksi on valikoitunut läheinen Kaupin urheilupuisto, jonka upeista lenkkimaisemista tässä muutama kuva. 



Alustana Kaupin kangasmetsän tasainen mutta joustava pohja on tuntunut hyvältä, kunhan muistaa väistää niitä kahta juurta siinä yhdessä kohdassa ja sitä yhtä kuoppaa. Etsinnässä on kuitenkin hieman tasaisempia maastoja, jossa pääsisi ehkä kokeilemaan sitä kuuluisaa juoksun flowta paremmin. Kaupin kolmosen aaltoilevat ylä- ja alamäet kun ovat meikeläiselle aikamoista hallaa vielä tässä kunnon kohottamisen alkuvaiheessa. Tasaisella tuntuisi rullaavan melko hyvin mutta hapen haukkominen alkaa ylä-alamäissä välittömästi. 

Tällä hetkellä vielä totuttelen kehoa ja niveliä juoksemiseen ja yritän keskittyä juoksun koossa pitämiseen, oikeaan tekniikkaan sekä hengittämiseen. Hengitys onkin niin pirun vaikeaa! Koska itse olen ollut aina melko epäurheilullinen, se tuntuu kostautuvan näin vanhemmiten aivan olemattomana hapenottokykynä. Samalla joudun koko ajan tarkkailemaan miten polvet ja lonkat reagoivat tähän yllättävään hyppimiseen ja pomppimiseen. Lonkissa on hienoisia reaktioita jo ollutkin, mutta saa nyt nähdä onko kipuilu vain merkki kehon alkujärkytyksestä vai alkusoitto jollekin huolestuttavammalle. Kolmen kilsan lenkin loppuvaiheilla tuntuu myös, että oikeaa heikompi vasen koipi irtisanoutuu hommasta eikä jaksa enää joustaa joka askeleella. Keskittymistä vaativaa hommaa.  


Juoksukengät ovat edelleen sisäänajovaiheessa, sillä ostin ne noin vuosi sitten juoksuvimmassani, joka siis laantui suunnilleen saman tien kun vehkeet saapuivat kotiin. Selasin henkkamaukan urheiluosaston rytkyjä ja totesin olleeni vuosi sitten aikaani edellä, sillä neon-keltainen juoksutakki on muotia just nyt. ha Ostoslistalle ovat ponnistaneet pitkälahkeiset juoksuhousut ja pitkähihainen paita, kummatkin tietenkin semmoista hienoa hengittävää teknistä materiaalia. Lisäksi selasin Torista halpoja sykemittareita, mutta ehkä sitten hieman kesemmällä (onko tämä suomea).

Yksi tekninen apuväline tai pikemminkin ÄPPI on ollut lenkeillä mukana, siis Endomondo, joka on helppo napata kännykästä päälle juoksun alussa ja pois päältä sitten lopussa. Ohjelma laskee reitin, nousut ja laskut, nopeuden ja kierrosajat ihan itsestään. Teknologiahuuruissani olen päässyt vertailemaan millaisia kolmen kilsan lenkkejä olen tähän mennessä suorittanut ja selvää parannusta on jo huomattavissa. 


Juoksulenkillä on ollut oikein jännittävää ja ärsyttävää. Rasittavinta on paitsi oma surkea kunto niin myös se, miten paljon paremmassa kunnossa isäntä on itseeni verrattuna. Ei saisi vertailla, niinpä niin, mutta silti. Ottaahan se vähän aivoon, että toinen pystyisi painelemaan tsiljoonakertaanopeammin ja mie vaan puuskutan siinä korvan juuressa, että kun ei jaxa ei jaxa hei! Mutta ilman lenkkiseuraa en varmasti kehtaisi näin alussa raahautua lenkkipolulle, joten kyllä se isäntä on aika ihku enivei, kun jaksaa minua riippakiveä perässä raahata. *ällöromanttinensydän*

Loppukaneettina on todettava, että hei, mä jaksoin juosta kolme kilometriä! Minä? Siis tä. On se niin kovin jännää, että on koko elämänsä oikein tiennyt, ettei osaa eikä jaksa ja sitten miltein kolmekymppisenä toteaa, että osaa ja jaksaa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

*

Some pictures from running route.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Oh Daddy!


Voitasko me sopia, että joka aamu joku tois mulle tämmösen ison tuopillisen mansikkapirtelöä? Ja tietenkin nopparelleilla ja kirsikalla. No okei, ehkä se ois aika epäterveellinen aamupala, mutta silti. Ajatuksena ihan täydellinen.

Tämä mansikkapirtelö nautittiin Daddy's Dinerissa melkein kuukausi sitten, mutta ajattelin silti esitellä sen, koska oikeesti se oli tajunnanräjäyttävänhyvänmakuinenjapäräyttävä. Ehkä siksi, etten ole saanut pirtelöä pitkään aikaan. Onko muuten niin, että pirtelöä syödään? Vai juodaanko sitä? Ehkä tyydyn vain nauttimaan. Pirtelön lisäksi söin kyllä ihan oikeetakin ruokaa, ei sen kevyempää kuin BaconBBQ hampurilaisaterian, nam.



Tyytyväinen minä. Huomatkaa luennonjälkeiset silmäpussit.




Hampurilainen oli hyvä, ranskikset todella addiktoivia, curry-mango dippi vei kielen mennessään. Seuralainen heitti maissin lattialle (vahingossa kuulemma), ravintola päiväsaikaan tyhjä. Jos ois kehdattu, niin oltais otettu yhteiskuvia muovisten Batmanin ja Spidermanin kanssa, mutta ei sit kehdattu, sillä me ollaan aikuisia. Nyt kyllä harmittaa, kun jäi ottamatta, mutta ensi kerralla sitten. Ja sitten otetaan tää pirtelö ruokajuomaksi ja uudelleen jälkiruoaksi.

*

Lovely strawberry milk shake.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Virallinen meitsie



Nyt on truu-bloggari tyyliin otettu meitsiet vaateliikkeen sovituskopissa. Voin esitellä teille kohta komeroon siirtyvät talvivaatteet, joissa on hiihdetty läpi tämä epämääräinen talvi. Koska teitä kiinnostaa mitä mulla on päällä, eiksje?

Olen viime aikoina todennut, että yksi vanhenemisen merkki on se, että huomaa ostavansa vaatteensa Seppälästä. Oikeesti sieltä saa aika hienoja kledjuja. Sitä vastoin yhä harvemmin huomaan ostavani mitään Gina Tricotilta mistään BikBokista nyt puhumattakaan. Tyyli muuttuu, mutta ehkä tämä kertoo myös siitä, miten laiska vaatekaupoilla kävijä nykyisin olenkaan. Sitten kun kaupoille raahautuu, on helpompi mennä kauppaan, jossa on aikaisemmin vaatteiden osalta tärpännyt. 

Olen myös aika turvallinen pukeutuja siltä osin, että haluan paitoihin kunnon hihat ja säällisen kaula-aukon, joka nykyään rajaa jo aika tehokkaasti noita rättiputiikkeja. Sit ois tietenkin ihan kiva, jos vaate olisi laadukas ja kestäisi, jos nyt ei äidiltä tyttärelle, niin ainakin pitempään kuin vuoden. Toiveajattelua? Ehkäpä.

Suomen oloissa talvivaatteille pitää noin muutenkin asettaa moninkertaiset paineet, kun kaiken pitäisi olla lämmintä, veden ja jään pitävää, tyylikästä ja edullista. Onneksi tulee kesä ja arktiset olosuhteet hieman hellittävät. Pukeutuminenkin alkaa taas ihmeesti kiinnostaa, kun ei tarvitse enää kääriytyä miljoonaan vaatekerrokseen, vaan voi harkita pukeutuvansa mekkoon tai hamoseen ja hankkivansa rusketuksen. Onneksi aurinkolasit on jo valmiina.

Takki talvi'12 Seppälä / Kengät Skopunkten
Farkut Seppälä / Huivi Seppälä
Kauluspaita H&M / Neule Seppälä

*

In Seppälä we trust.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Origami ruusu DIY



Soitin eilen Skypellä merten taakse Japaniin ja aloin heti potea kroonista kaukokaipuuta. Ystävä on aloittanut aikuisen elämän ja hommannut sekä työn että kämpän Tennojilta Osaka luupin varrelta. Jätin kiertelyt sikseen ja kysyin suoraan josko toverin uudessa kämpässä olisi tilaa muutamalle reissaajalle, jos joskus sinne asti pääsisimme uudestaan. Ystävä toivotti meidät tervetulleeksi, joten enää tarvitaan lentoliput ja ruokarahaa.. ja tietenkin iso kasa tuliaisia armeliaalle emännälle vuokran korvaukseksi.

On suloista ja karmeaa kaivata ystäviä, jotka asuvat kaukana. Toisaalta on totta, että aika ja välimatka erottelevat jyvät akanoista ja eikä yhteys tosiystäviin koskaan katkea. Ja sitten, kun ystävän pitkästä aikaa vuosien jälkeen taas kohtaa, on ilo monin verroin voimakkaampi.

Kuin tilauksesta, sain eräänä päivänä siipalta lahjaksi tämän omin pikku kätösin askarteleman origami ruusun. Mikä ajoitus! Otan tämän merkkinä sille, että Japanin matka olisi nyt paikallaan. Jos ruusun taittelu kiinnostaa, löytyy tämän kukkasen ohje täältä

*

Origami rose I got as present.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Musta Alibaba-öljylamppu



Hihii, tiedättekö mikä on tosi hieno ja mahtava ja über piirre ystävissä? Se, kun ystävä soittaa kirpputorilta, että täällä on tämmönen astia/vaate/juttu, minkä sinä varmaan haluaisit, niin ostanko? Minulle on käynyt jo kahdesti näin, ensimmäisellä kerralla toveri toi ihanaisen vihreän Riemuraita-purnukan. Tällä kertaa samainen ystävyys toi Kerttu Niemisen mustan Alibaba-öljylampun, jonka oli metsästänyt joltain kirpputorilta halpaan hintaan! Valkoisen ostin melkein vuosi sitten Huudosta.

Kiitos Hanna kiitos. Vielä joskus minäkin löydän jotain höpsön hienoa ja soitan sulle tai ostan sen noin vaan ja tuon yllärinä. Muista sitten yllättyä.

Tällä viikolla on saatu nauttia ihanista tulppaaneista. Tämä lahjapuska saapui naistenpäivänä ja miestenpäiväksi ostin siipalle vastalahjaksi toisen kimpun. Kaunista&ovelaa!

*

My friend bought me this black Alibaba oil lamp (designed by Kerttu Nieminen for Arabia) from a flea market.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Eräs päivä


Tänään on ihan tavallinen torstai. Silti aika ihana. Aurinkoinen, laiska. Romanttinen vuosipäivä. Jo 4 vuotta yhdessä ja aika on mennyt niin kovin nopeasti. Vaikka missä ollaan ehditty käydä, syödä ja kuunnella musiikkia. Käydä kävelyllä, matkustaa merten taa, juoda hieman viiniä, hieman olutta. Katsoa jalkapalloa, vertailla lukukokemuksia ja tehdä yhdessä ruokaa, leipoa sämpylöitä. Monia arkijuttuja, joista on syytä olla kiitollinen.

quote by kuvittaja Maria Taari, Deko 8/2013

*

4 years together today.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Yksityiskohtaista



Accessorize accessorize! Olin hurja ja kaivoin viikonloppuna korulaatikosta arkikorujen (semi-pakollinen kihlasormus ja syntymäpäivälahjaksi saatu hopeinen rannekoru) seuraksi äidin vanhan kultasormuksen. Sormukseen on kaiverrettu päiväys vuoden 1973 heinäkuulta. Äitee on ollut tuolloin 13-vuotias tylleröinen ja sormus syntymäpäivälahja äidin äidiltä. Viehättävä sukupolvien ketju tässä näin. 

Olen nykyään aika huono pitämään isoja sormuksia, vaikka nuorempana tuntui, etteivät isotkaan sormukset häiritse keskittymistä tai tunnu epämukavilta. Se on se vanhuus. Mutta tämä äidin vanha sormus on niin ihanan ohut ja kevyt, että se sopii mainiosti käteen eikä ilmoita olemassaolostaan mitenkään huudellen. Muutenkin korut ovat jääneet pukeutumisesta aika pienelle osalle. Aikaisemmin saatoin käyttää isoja kaulakoruja ja kun tukka oli lyhyempi, myös isoja korvakoruja. Nyt tyydyn paljon pienempiin nappikorviksiin ja kaulakoruja en käytä ollenkaan. Silmäys korulaatikoihin (kyllä, niitä on useampi) kertoo, että olisi kai aika myydä käyttämättömän korut kirpputorilla. Mutta ei nyt kaikkia sentään..


 

Aurinkoinen sää paljasti karun totuuden: täällä meillä kädet ovat talven jäljiltä melko kalpeat ja kuivat. Muistakaahan ihmiset kuoria ja kosteuttaa myös käsiä, ainakin näin kevään korvalla, kun pahimmat paukkupakkaset ovat toivottavasti takana päin. (Pakko koputtaa puuta, ettei mikään kaamea takatalvi iske kimppuun.) Kuorin käpälät pari päivää sitten ja nyt ovat nämäkin töpöt jo paljon pehmeämmät. Yritin myös tehdä klassista ranskalaista manikyyriä, mutta taitavat olla ne kynsienlakkaustaidot hieman ruostua tässä viimeisen puolen vuoden aikana, sillä eihän siitä muuta tullut kuin sanomista. haha Lopulta pitäydyin vain siinä neutraalissa aluslakassa, että suuremmilta sotkuilta vältyttäisiin.

p.s. Huomaa kalpeudesta huolimatta oikean ranteen vielä kalpeampi rannekellon jättämä rusketusraja. Ovat kädet siis jotain aurinkoa jossain välissä saaneet!

*

My every day jewelry: engagement ring, silver bracelet and my mother's old golden ring she got as a birthday present she when she was 13.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...