2013-12-22

Yökävelyllä

Yöaikaan kaupungilla käveleminen voi olla mitä mystisintä ja kauneinta. Jos etsit tämänkaltaisia rauhoittavia kokemuksia, niin kannattaa vältellä keskustan aluetta, välkkyviä valoja ja kävelykatujen vilinää ja suunnata mieluiten hieman sivummalle. Muutama ajatus kävelemisestä: käveleminen on kivaa. Uusien kävelyreittien etsiskely perehdyttää muuttajan oivasti ennestään tuntemattomaan kotikaupunkiin. Kävelyllä on kuulemma myös jotain terveyshyötyjä. Lisäksi käppäily on nyky-köyhälistön suosituimpia harrasteita, ainakin meidän perheessä, sillä se ei maksa mitään!

Kauneinta Tampereella on tietenkin esihysteerinen tehdasmiljöö, jonka punatiilisiä rakennuksia ja epäilyttävää harmaata savua tupruttavia piippuja on nähty tässäkin blogissa aivan riittämiin. Mutta ei vielä yöasussa!

Vapriikin alue





Finlaysonin palatsi




Öinen kaupunki


Kävelylenkille kannattaa varustautua asianmukaisin varustein. Rohkeasti siis pipa päähän ja lapaset kouraan, ettei pakkanen ja viima pääse yllättämään tuulensuojattomilla suorilla tai koskenylityspaikoilla. Suosittelen kävelyretkien ylimalkaista suunnittelua, mutta intuitiiviset reittimuutokset ovat tervetulleita ja niihin kannattaa varautua niin henkisesti kuin ajallisesti. 

Vinkki: mukavan lisämausteen kävelyretkelle tuo muutama toveri. 


*

We went walking one night.

2013-12-21

Joulumyyjäisistä kotiin raahattua

Museokeskus Vapriikilla oli tässä taannoin joulumyyjäiset. Tavaraa oli vaikka minkämoista; ihanaa natinkia natinkia, joulukukkia, vetimiä, kynttelikköjä, ikkunatähtiä, nukkekodin kalusteita ja paketointitarvikkeita. Myyntipöytien kiertelyn jälkeen kipusimme yläkertaan ja tutustuimme museon näyttelyihin - minua kiinnostivat Luonnontieteellisen museon surusilmäiset täytetyt eläimet, isäntä innostui Suomen Jääkiekkomuseon näytteille asettamista pelipaidoista ja pokaaleista. (Luonnontieteellisessä sai muuten nuuskutella männyn ja kielon tuoksuja, mutta jääkiekkonäyttelystä puuttui pukuhuoneen autenttinen tuoksu. Tämä ihan vinkkinä seuraavaa näyttelyä ideoiville tahoille, saattaisi nimittäin lisätä melko mielenkiintoisen ja pikantin piirteen museokierrokseen.)

Museon joululounas näytti houkuttelevalta, mutta sillä kertaa jäivät paistit ja tiramisut maistamatta. Myyjäisistä soin itselleni yhden suloisen pienen vaaleanpunaisen hyasintin, joka oli tämän joulun ainoa joulukukka, sekä turkoosin linnunmuotoisen seinäkoukun, johon ei uskalla oikein mitään ripustaa, ettei se vaan menisi rikki tai pilalle (takorautaa, ei muuten mene rikki ei).




Lintu löysi paikkansa eteisestä sinisen seinähyllyn yläpuolelta. Sitten kun valoa riittää hämärään eteiseen saakka, otan siitä teille kuvan, koska tiedän, että palatte halusta nähdä tämän lintusen seinällä. Amirite, amirite?

p.s. Hyasintti kuoli jo.

*

Things I bought from a christmas market of Museum Centre Vapriikki.

DIY joulukoristeita paperista

Oih suomalainen talvi ja valon vähyys, joka vaikeuttaa valokuvaamista. Blogin päivitys on hieman jäänyt paitsi tämän valon vähyyden takia, myös siksi, että opiskeluissa on takana hurja loppurutistus ennen periodin päättymistä ja joululoman alkamista. Kun kouluhommat on tehty, harvoin enää jaksaa ruveta säätämään valokuvien sävyjä ja valoarvoja..

Mutta nyt on opiskeluasiat saatu hoidettua kunnialla loppuun tämän vuoden osalta ja pääsen esittelemään jo aikaisemmin tässä kuussa askartelemani joulukoristeet. Ohje löytyi Kanelimaasta ja sitä piti heti päästä kokeilemaan.

+ Parasta tässä DIY projektissa oli se, että materiaalina sai käyttää postiluukusta tiuhaan kolahtavia mainoksia ja eräskin kultasepänliikkeen lehtinen koki melkoisen teurastuksen tämän askartelijan hyppysissä.

+ Muistaakseni näitä väkertäessä meille tuli käymään jotain patterinsäätäjiä, joiden urakoidessa asunnossa taittelin vihkoja.

+ En ole mikään einstein askarteluohjeita tulkittaessa enkä aivan hoksannut Kanelimaan ohjetta (että minne sitä liimaa piti laittaa ja milloin), mutta hienoja näistä silti tuli ja pysyvät ihan kasassakin kunhan ei liian kovakouraisesti kohtele.





Anteeksi surkea kuvanlaatu, mutta oikeesti nämä on tosi hienoja. On on.

*

Some Christmas decorations made of paper. 

2013-12-08

Joulukuu



Joulu on taas, joulu on taas! Tai ei aivan vielä, mutta kohta.

Opiskelijoille joulun lähestyminen tarkoittaa hurjaa määrää palautuspäivämääriä, aloittamattomia luentopäiväkirjoja, unohtuneita esseitä sekä ryhmätöiden tekemistä tuskanhien kirvotessa otsalle. Ai niin ja sitten olisi myös muutama tentti. Työelämän ihmisiä varmaan rassaa se, josko jouluna saa lomailla ollenkaan ja minä päivinä. Ja jos on asiakaspalvelutyössä, stressaantuneiden asiakkaiden kireys saattaa tarttua omaan puseroon. Näiden päälle pitäisi suunnitella jonkinlaisten joululahjaostosten tekemistä ennen suurta antamisen ja saamisen juhlaa.


Mutta ällös huoli, sinä pieni hauras ihminen. Unohda kiire, unohda huoli siitä, onnistuuko joulukinkku vai ei, lähetitkö joulukortit ajoissa ja onko koti putipuhdas, paraatikunnossa ja kauniisti sisustettu viimeisempien trendien mukaisesti. Jouluaattona käperryt jouluvalojen loisteessa glögimukisi kanssa sohvan nurkkaan ja ulkona on sininen hetki. Muuta ei tarvita.

Sitä paitsi itseään voi ja pitää hemmotella jo ennen joulua.

Mene kahvilaan, osta suklaata. Ota mukaan toveri. 



Rauhallista joulukuun jatkoa.

*

Before Christmas the best thing to do is to forget the stress and all things you should be doing, go to coffee shop and buy some chocolate. Bring a friend.

2013-12-02

Lahjakorttia tuhlaamassa.


Hei toverit!

Kerron teille nyt hyvänmielen joulutarinan.

Olipa kerran Tarja, joka jo jokin aika sitten piti pienen blogiarvonnan, jonka voittaja sai Pentikin-lahjakortin. Eräs Laura, joka ei koskaan voita missään mitään, voitti ja muttei saanut lahjakorttia käytettyä sitten millään. Sitten Laura päätti odottaa uuteen asuntoon muuttamista, jolloin selviäisi, mitä tarpeellista tavaraa kotiin tarvittaisiin. Koitti joulukuun alku ja sen kunniaksi Laura otti härkää sarvista, meni Pentikkiin ja osti itselleen muutaman etukäteisjoululahjan.


Mukaan kaupasta tarttui metallikehikossa roikkuva lasituikku ikkunaan ripustettavaksi..



ja beige-valkoinen Kairo-matto keittiön lattialle.




Jos Laura miettisi ajatuksen kanssa, niin vaalea matto aseteltuna lieden eteen ei varmaankaan olisi se kaikista fiksuin ratkaisu, mutta mukavuus ennen kaikkea. Onhan se aamukahvi kivempi keittää, kun jalan alla on pehmoinen matto eikä viileä lattia. (Sitä paitsi onhan tämä vaan niin nätti.) 

Ja jos se nyt sattuu talven aikana sottaantumaan pahasti niin sitä suuremmalla syyllä Laura voi innolla odottaa sitä surullisen kuuluisaa "seuraavan kesän mattopyykkiä". (Ehkä jonain vuonna sekin toteutuu.)

Näiden itse itselle hommattujen ennakkolahjojen jälkeen ja joulukuun toisen päivän kunniaksi Laura kävi etsimässä koristeet ullakolta ja laittoi ikkunaan ensimmäisen jouluvalon. Ah onnea!

*

I won a gift token from a blog draw a few months ago and decided to spend them today at Pentik. I bought a candle holder and Kairo-carpet. Oh X-mas presents in advance!

2013-11-23

Olohuoneessa



Heti muuton jälkeen itse yleensä puran vain tärkeimmät esineet laatikoista, kuten lautaset, kihvelit ja kahvelit, vaatteet ja niin pois päin. Sitten kun arjen kannalta tarpeellisimmat tavarat on saatu kaikki omille paikoilleen jää osa kamoista oman onnensa nojaan, niille sijoilleen minne ne on sattunut sisäänkantovaiheessa laskemaan. Kuten nyt tämä matto, pitääkö se muka laittaa lattialle? Ehkä sitten, kun on oikeesti talvi ja kylmä ja paljas lattia tuntuu liian kalsealta käpälää vasten.

Muutenkin nyt tuntuu siltä, että miten tätä tavaraa on vieläkin näin kaameesti. Että enkö minä jo heittänyt pakkausvaiheessa kaikki ylimääräiset kamat roskiin tai vienyt kirpputorille? Ilmeisesti en, sillä keittiöön on muodostunut eräs tietty "romukaappi", jonne olen laittanut ylimääräiset kipot ja krääsät piiloon. Siis sellaiset joita ei arkikäytössä tarvitse, mutta joita ei voi heittää pois, koska syyt.

Höh, pakko tsempata. Myöhemmin sitten, ehkä joulun jälkeen.

*

At living room. Oh rug, should I put you on the floor? Maybe later, when it's really cold and nasty.

2013-11-22

Winter voilà!




Eilen avasin ikkunaverhot ja ulkona satoi lunta. Se oli sellainen lapsuuden flashback-moment, kun yhtenä aamuna olikin maa valkoisena ja pääsi ulos tekemään lumienkeleitä, -ukkoja ja -lyhtyjä. 

Ensilunta pitää tietenkin heti käpeltää, testata sen kosteuspitoisuutta ja arvioida lumipallomaisia ominaisuuksia. Kahden henkilön testitiimimme totesi, että tamperelainen ensilumi oli oikein nuoskamaista ja siitä muovailtu lumipallo oli melkoisen tiivis, raskas ja kova. Jos sen olisi paiskannut päin toisen pläsiä ihan tosissaan, olisi saattanut saada aikaa rumaakin jälkeä, mutta sellainen hento, leikillinen heitto selkäpuolelle oli vielä täysin siedettävissä.

Romanttinen winter wonderland -fiilis jatkui suunnilleen Koskipuiston tienoolle. Keskustan vilkkaat kävelykadut olivat sitten niin loskassa, kurassa ja jäiden veden vallassa, että kaikki ihastuksen tunteet katosivat sen sileän tien. Varsinkin kun kengät luovuttivat leikin kesken ja loppupäivä piti kahlata kengät, sukat ja jalat litimärkinä. Kotona oli olo kuin uitetulla rotalla.

Tänään lumi oli jo sulanut pois. Ehkä uskaltaudumme kaupungille, jos kengät ovat jo kuivuneet. Uusia, hieman paremmin vettä pitävämpiä tossuja metsästämään siis.

*

Yesterday it was snowing a lot. All the streets were covered in snow and water and my shoes were all wet when I got back home. Ah loving/hating this winter wonderland.

2013-11-12

Aurinkoinen päivä







On se kamalan rankkaa, kerrankin kun harmaus hellittää ja aurinko paistaa ulkona, niin kotona pitäisi vain sisällä istua ihmisen ja naputella menemään vaikka sun minkälaista nettitehtävää, esseetä ja oppimispäiväkirjaa. Välillä sitä vaan on pakko todeta tässä hurjan opiskelun lomassa, että ei ihminen ei ole kone ja painua pihalle. 

Sitten hieman kierrellään ja kaarrellaan, käydään ehkä kauppahallissa ja hieman syömässä sushia. Otetaan kaupunki haltuun pala kerrallaan, vaikka vain kävelemällä kotia kohti eri siltaa pitkin. Illalla sitten lämmitetään sauna ja painutaan tyytyväisenä pehkuihin. Tiesittekö muuten, että nukkumaan ei voi mennä ilman, että suorittaa nämä valmistelut ja tässä järjestyksessä: a) pesee hampaat, b) juo lasin kylmää vettä ja c) laittaa huulirasvaa. Ettekö tienneet? BING, olette viisaampia.

Olen täällä uudessa kaupungissa hiimastellut uskollisesti opinahjon ja kodin väliä käyden välillä kaupassa ja ehkä postissa ja satunnaisesti ravintolassa. Melkein kokonaan huomiotta ovat jääneet kahvilat! Tänään kuulin sisäpiirin tietoa siitä, mihin kahvilaan täällä kannattaa suunnata. Eli nyt olisi kahviloiden salainen top 5 tiedossa, enää tarvitaan toimintasuunnitelma siitä, missä järjestyksessä ja millä aikataululla näihin uusiin tiloihin erikoiskahvien, haudutettujen teekupposten ja kakkupalojen keskelle heittäydytään. Joten stay tuned, asiaa kahvista to come.

Ai niin, ensi viikolla pitäisi mennä hopsittelemaan opinto-ohjaajan kammioon. Eli nyt sitten pitää äkkiä keksiä joku suunta tähän juttuun! Tai sitten vaan kerron totuuden ja kerron, että kaikki kiinnostaa, haluaisin ottaa kaikkia jänniä kursseja ja suunnata alalle x tai alalle y plus ehkä myös jatko-opiskella sekä tutkimusyksikköönkin ottaa osaa... Raportoin myöhemmin ohjaajan reaktiosta.

*

Sun was shining so I decided to go for a walk instead of writing essays, doing assignments and so on. Also, I'm going to familiar myself with all them nice coffee shops of this town so stay tuned.

2013-11-11

Olipa kerran viikko ja viikonloppu...

... jolloin tapahtui niin maan perhanasti asioita.

Ajelin junalla ristiin rastiin. Oli vaikea erottaa mikä junalippu on mihinkin junaan tai muistaa mitä on pakannut mihinkin laukkuun. Kävelin ihan uusia katuja kahdessa kaupungissa. Söin hyvää ruokaa monessa ravintolassa ja väänsin lihapullia ja muusia kaverin kanssa. 

Puhuin puhuin ja puhuin.



  

Sain kukkia ja kunniakirjan. On marraskuu. Yllättävän kiireinen marraskuu.

 

 



Ostin valkoisen lämpimän villapaidan ja niin ison osoitekirjan, että siihen mahtuu kaikkien kavereiden osoitteet. Jokaisessa kahvilassa, joka eteen sattui, näytti olevan ihanan houkuttelevia kakkuja. Söin chilisuklaakakkua, joka oli niin tuhti, että meinasi jopa jäädä kesken.



Marraskuu. Harmaa ja kaunis. Synkkä ja kamala. Ihana, koska marraskuussa on minun ja isoäidin syntymäpäivät. Ja jos marraskuusta selviää, niin sitten alkaakin jo lähtölaskenta jouluun. Marraskuu on selviytyjien kuukausi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Tällä viikolla olen kotona ja kirjoitan joka päivä. Jee.

*

Busy week: trains, walking, new streets, flowers, cakes. Friends.

2013-11-03

Mummoilin menemään a.k.a. virkataan matto

Meillä on mummolta saatu musta kiikkustuoli, ei liian iso, ei liian pieni. Rehellinen goottikiikku, jossa on hyvä minunkin mummona istua ja muistella vanhoja hyviä aikoja. Tiesittekös muuten, että kiikkustuoli vaatii alleen kauniin maton? Mitä mökimpi fiilis, niin sitä parempi. Räsymatoissa on sitä jotain, mutta minulla kummitteli mielessä pyöreä paksuneuloksinen virkattu ihanuus, jollaisen olen nähnyt anoppilassa ihan livenä. 

Koska en ole koskaan ollut mikään kunnon martta taikka velho rättikässässä arvoin pitkään, että josko minä osaisin kanssa. Siis virkata. Kokonaisen maton!

Sitten päätin, että eihän se nyt niin vaikeaa voi olla. Joten tilasin kuteet ja virkkuukoukun. Tämä tapahtui viime viikolla maanantaina.

Mattotarpeet saapuivat jo kahden päivän kuluttua ja pääsin purkamaan laatikosta neljä kiloa ontelokudetta (joka muuten on 100% kierrätyspuuvillaa, jee). Vyyhtien selvittäminen oli helppoa, sillä kude oli siististi pakattu, joten rullalle keriminen onnistui varsin mainiosti.


Maton malliksi valikoitui Aura-matto, joka oli mielestäni mukavan klassinen, muttei liian rönsyilevä, kuten vaikkapa toverinsa Juhannusruusu. (Lisää malleja Kangasaitan sivuilla.) Ensi vilkaisu ohjeeseen kertoi, että ilman virkkaus-opasta ei hommasta tulisi mitään. Siispä aloitin projektin opettelemalla perusilmukoiden virkkauksen ihan alusta pitäen. Tässä auttoi Novitan sivuilta löytynyt virkkausohje, jossa myös selitettiin mitä ohjeessa käytetyt silmukoiden lyhenteet oikein tarkoittavat. Nirkkoreunusta varten löytyi vielä erillinen ohje.


Ensimmäinen ilta meni uuden opettelussa ja siinä, että yritin saada ohjeesta jotain tolkkua. Otti oman aikansa, ennen kun ymmärsin mitä ihan perusilmauksilla tarkoitetaan, kuten kuinka pylväiden määrä lasketaan tai mitä ohjeessa tarkoitetaan kerroksella. Esimerkiksi kohdassa "virkkaa renkaaseen 9 ks ja sulje krs ps:lla" ei virkata 9 kiinteää silmukkaa putkeen aina seuraavaan silmukkaan, vaan useampi silmukka samaan niin, että renkaan silmukkamäärä on kerroksen lopussa 9 silmukkaa. Jouduinkin purkamaan kerrokset 1-3 ainakin neljä kertaa ja aloittamaan aivan alusta, ennen kuin homma alkoi näyttämään miltään. 

Muutenkin otin semmoisen asenteen, että kaikki ohjeen epäselvyydet selkenevät kyllä kokeilemalla - jos jokin kohta ei näytä oikealta, niin sitten puretaan ja kokeillaan toisella tavalla tai improvisoidaan niin, että näyttää siltä, että olen tiennyt mitä olen tekemässä. Ja jos pylväitä ei ole oikea määrä, niin sitten niitä lisätään, vaikka sitten samaan silmukkaan virkkaamalla (eli huijaamalla).

Tänään eli sunnuntaina sain sitten maton valmiiksi. Mitäpä pidätte?



Osasinpa hienosti. Siis virkata. Kokonaisen maton!



Kudetta jäi hieman ylimääräistä, pitää varmaan virkata lopuista joku säilytyspussi tai jotain. Nyt kun on vauhtiin päästy nääs nääs!

Mutta oli oikein mukavaa vaikka ärräpäitä välillä lenteli. Eikä ollenkaan niiiiin vaikeaa mitä kuvittelin, kunhan pääsee hommasta jyvälle. Suosittelen.

Lopuksi tahtoisin omistaa tämän menestystarinan kaikille mummoille ja martoille, joilla pysyy virkkuukoukku tai neulopuikot hyppysissä. Rispektii.

*

Look what I did!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...