2014-04-30

Tarve: valaisimet.

Vaikka muutosta on jo aikaa, puuttuu asunnosta edelleen lamppu jos toinenkin. Tässä muutama inspiroiva koti, jossa on osattu valita valaisimet ja ripustusmetodit just nappiin, nam nam.






Olohuoneemme vaatisi kattovalon ja uuden lattiavalaisimen (kun tuo vanha on oikeesti jo aika vanha, hapertunut ja ah niin muovinen) eikä makuuhuoneessa ole kattovaloa sielläkään. Ehkä näistä valaisimista muutama muuttaa tähän talouteen kesän aikana...


  


 


valaisimet Clas Ohlson

Teollinen ilme pukee kyllä lamppua kuin lamppua. Lamppujen kiinnostavia ripustusratkaisuja lienee syytä pohtia hieman tarkemmin ennen porailun aloittamista, mutta olisihan se ehkä mielenkiintoisempaa, jos valaisimet riippuisivat yllättävissä paikoissa eivätkä aina tismalleen keskellä huonetta. Vuokralla asuminen rajoittaa jonkin verran koukkujen asettelua, mutta ehkä jonkinlaisia kompromissiratkaisuja on mahdollista asunnossa toteuttaa.

Miltäpä näyttää?

*

The need of new lights.

2014-04-29

Mustavalkoista kevättä, anyone?

Tiistain hajanainen ajatus:

Mikä Seppälää oikein vaivaa, kun kaikki kevään uutuudet näyttää kamalan hienoilta ja haluan ne kaikki? Ja mikä minua oikein vaivaa, kun kevätvärit ei nyt nappaa ja haluan vain hankkia kaikkia kivoja harmaan sävyjä, mustaa ja valkoista? Mustavalkoisuutta voi sitten vaikka hieman terästää hailakalla vaaleanpunaisella, jos haluaa olla tosi radikaali.

  
  
Jostain syystä mekot ovat alkaneet taas puhutella pitkän farkkukauden jälkeen, mikä on kyllä oikein kiva nyt kun kevätkin on ollut mukavan aurinkoinen ja lämmin. Ehkä oireilen noin kuukauden päästä alkavaa harjoittelua, jonne yritän suit up jotenkin alitajuisesti, vaikka kyseessä ei ole edes mikään edustus- saatikka kasvokkaisia kontakteja vaativa asiakaspalvelutyö. Meikkis on niin aikuinen hei!

*

Spring is about black & white.

2014-04-24

Kynnet kuntoon ja menox.


Huhheijaa, pitkästä aikaa jaksoin keskittyä kynsien laittamiseen.

Päätin jonkin aikaa sitten, että lyhyet töppökynnet näyttävät ihanilta ja melko söpöiltä. Lyhyitten kynsien huolto on kamalan helppoa - ei tarvitse kuin jyrätä kynsileikkurilla kaikki pois, unohtaa kynsiviilat sun muut. Koko kynnen maalaus on kamalan tarkkaa puuhaa, varsinkin jos lakka on vähänkin tönkömpää tavaraa, joten olen keksinyt tähänkin ongelmaan helpon (laiskan) ratkaisun ja maalannut vain kynnen kärjen puolittain. Eikä mitään hienoa french manicure millintarkkaa kaarta, vaan vähän silleen noin tonne päin tyyppisesti.

 


Aluslakka, värillinen huitaisu ja päällyslakka. Kunnon kuivatus välissä eikä sitten mitään törkeenpaksuja kerroksia, jookos. Kun lakka jättää jälkeensä kokkareita, on aika heittää koko purkki huit himpskattiin. Ja väreistä sen verran, että mikä mieltä lämmittää niin go for it!

*

Le manicure for short nails.

2014-04-19

Pääsiäisdecoracionsinspiracion



Hyvää lankalauantaita.

Ajattelin jakaa minimalismissaan nerokkaan (lue: laiskan koristelijan) pääsiäiskoristeen. Otetaan ojan pientareelta muutama karuhko talventörröttäjä, kaapista hienoin kristallimaljakko, lisätään pääsiäiskoristeita ja voilá! 

Kulhoon muutama suklaamuna. Jotka on nyt jo syöty. Pitääkin lähteä kauppaan ostamaan lisää.

*

Sabbatum Sanctum.

2014-04-15

Ikkunalaudallinen vihreää


Oletteko selailleet tuoreinta Dekoa (4/2014)? Pakko hieman hehkuttaa, oli nimittäin niin ihanan vehreä ja keväinen lehti. Miljoona ihanaa ja kaunista puutarhaa eivät kyllä helpottaneet omaa omakotitalokaipuutani, mutta no.. sitten joskus minäkin rakennan pergolan ja istun iltaa puiden siimeksessä.

Lehden sivulla 20 esiteltiin mahtava kasveista ja kapeasta pöydästä rakennettu tilanjakaja, jonka näkemisestä syntyi tarve hieman tuoreuttaa tunkkaisenoloista olohuonetta. Tilanjakajalle ei ole tällä hetkellä tarvetta taikka tilaa, joten kompensoin ja raahasin asunnon joka ikisen kasvin olohuoneen ikkunalaudalle. Varjoistaan pääsi jopa eteisen anopinkieli, joka ei ole auringonvaloa nähnyt sen jälkeen, kun asuntoon muutimme. Huoneen fiilis muuttui jotenkin heti pirteämmäksi ja raikkaammaksi. Ja oli heleppoo ku heinän teko. Muutaman pistokkaankin innostuin ottamaan aasinkorvasta ja muratista.




Näin kevään korvalla pitää runollisesti todeta, että vaikka mitä sisustusjuttuja kotonaan yrittää testailla niin kyllä se nurkkiin hiipivä auringonpaiste on kauneinta.


*

Plants! Spring!

2014-04-07

Muutama ajatus juoksusta


Noin viikon kestänyt juoksuharrastus on tuottanut muutamia huomioita omasta juoksutyylistä ja kunnosta, jotka ajattelin jakaa. Aluksi on todettava, että olen aina ollut todella todella surkea juoksemaan. Aina. Pikamatkoilla väsähdän saman tien ja pitemmillä matkoilla aloitan liian kovaa, jonka jälkeen tulee seinä vastaan oi niin nopeasti. Toissa vuonna päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kokeilin juoksua ihan omaan tahtiin. Homma tuntuikin menevän yllättävän jees, mutta jostain syystä harrastus ei silloin saanut tuulta alleen. Ehkä salilla käynti ja spinning veivät kaiken energian. Nyt on juoksuvaihde taas naksahtanut päälle, ehkäpä johtuen keväästä ja valosta, jotka kutsuvat ulkoilmaan heilumaan sekä eräästä juoksukouluaiheisesta keskustelusta toverien Tintti ja Hanna kanssa. Maastoksi on valikoitunut läheinen Kaupin urheilupuisto, jonka upeista lenkkimaisemista tässä muutama kuva. 



Alustana Kaupin kangasmetsän tasainen mutta joustava pohja on tuntunut hyvältä, kunhan muistaa väistää niitä kahta juurta siinä yhdessä kohdassa ja sitä yhtä kuoppaa. Etsinnässä on kuitenkin hieman tasaisempia maastoja, jossa pääsisi ehkä kokeilemaan sitä kuuluisaa juoksun flowta paremmin. Kaupin kolmosen aaltoilevat ylä- ja alamäet kun ovat meikeläiselle aikamoista hallaa vielä tässä kunnon kohottamisen alkuvaiheessa. Tasaisella tuntuisi rullaavan melko hyvin mutta hapen haukkominen alkaa ylä-alamäissä välittömästi. 

Tällä hetkellä vielä totuttelen kehoa ja niveliä juoksemiseen ja yritän keskittyä juoksun koossa pitämiseen, oikeaan tekniikkaan sekä hengittämiseen. Hengitys onkin niin pirun vaikeaa! Koska itse olen ollut aina melko epäurheilullinen, se tuntuu kostautuvan näin vanhemmiten aivan olemattomana hapenottokykynä. Samalla joudun koko ajan tarkkailemaan miten polvet ja lonkat reagoivat tähän yllättävään hyppimiseen ja pomppimiseen. Lonkissa on hienoisia reaktioita jo ollutkin, mutta saa nyt nähdä onko kipuilu vain merkki kehon alkujärkytyksestä vai alkusoitto jollekin huolestuttavammalle. Kolmen kilsan lenkin loppuvaiheilla tuntuu myös, että oikeaa heikompi vasen koipi irtisanoutuu hommasta eikä jaksa enää joustaa joka askeleella. Keskittymistä vaativaa hommaa.  


Juoksukengät ovat edelleen sisäänajovaiheessa, sillä ostin ne noin vuosi sitten juoksuvimmassani, joka siis laantui suunnilleen saman tien kun vehkeet saapuivat kotiin. Selasin henkkamaukan urheiluosaston rytkyjä ja totesin olleeni vuosi sitten aikaani edellä, sillä neon-keltainen juoksutakki on muotia just nyt. ha Ostoslistalle ovat ponnistaneet pitkälahkeiset juoksuhousut ja pitkähihainen paita, kummatkin tietenkin semmoista hienoa hengittävää teknistä materiaalia. Lisäksi selasin Torista halpoja sykemittareita, mutta ehkä sitten hieman kesemmällä (onko tämä suomea).

Yksi tekninen apuväline tai pikemminkin ÄPPI on ollut lenkeillä mukana, siis Endomondo, joka on helppo napata kännykästä päälle juoksun alussa ja pois päältä sitten lopussa. Ohjelma laskee reitin, nousut ja laskut, nopeuden ja kierrosajat ihan itsestään. Teknologiahuuruissani olen päässyt vertailemaan millaisia kolmen kilsan lenkkejä olen tähän mennessä suorittanut ja selvää parannusta on jo huomattavissa. 


Juoksulenkillä on ollut oikein jännittävää ja ärsyttävää. Rasittavinta on paitsi oma surkea kunto niin myös se, miten paljon paremmassa kunnossa isäntä on itseeni verrattuna. Ei saisi vertailla, niinpä niin, mutta silti. Ottaahan se vähän aivoon, että toinen pystyisi painelemaan tsiljoonakertaanopeammin ja mie vaan puuskutan siinä korvan juuressa, että kun ei jaxa ei jaxa hei! Mutta ilman lenkkiseuraa en varmasti kehtaisi näin alussa raahautua lenkkipolulle, joten kyllä se isäntä on aika ihku enivei, kun jaksaa minua riippakiveä perässä raahata. *ällöromanttinensydän*

Loppukaneettina on todettava, että hei, mä jaksoin juosta kolme kilometriä! Minä? Siis tä. On se niin kovin jännää, että on koko elämänsä oikein tiennyt, ettei osaa eikä jaksa ja sitten miltein kolmekymppisenä toteaa, että osaa ja jaksaa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

*

Some pictures from running route.

2014-04-05

Oh Daddy!


Voitasko me sopia, että joka aamu joku tois mulle tämmösen ison tuopillisen mansikkapirtelöä? Ja tietenkin nopparelleilla ja kirsikalla. No okei, ehkä se ois aika epäterveellinen aamupala, mutta silti. Ajatuksena ihan täydellinen.

Tämä mansikkapirtelö nautittiin Daddy's Dinerissa melkein kuukausi sitten, mutta ajattelin silti esitellä sen, koska oikeesti se oli tajunnanräjäyttävänhyvänmakuinenjapäräyttävä. Ehkä siksi, etten ole saanut pirtelöä pitkään aikaan. Onko muuten niin, että pirtelöä syödään? Vai juodaanko sitä? Ehkä tyydyn vain nauttimaan. Pirtelön lisäksi söin kyllä ihan oikeetakin ruokaa, ei sen kevyempää kuin BaconBBQ hampurilaisaterian, nam.



Tyytyväinen minä. Huomatkaa luennonjälkeiset silmäpussit.




Hampurilainen oli hyvä, ranskikset todella addiktoivia, curry-mango dippi vei kielen mennessään. Seuralainen heitti maissin lattialle (vahingossa kuulemma), ravintola päiväsaikaan tyhjä. Jos ois kehdattu, niin oltais otettu yhteiskuvia muovisten Batmanin ja Spidermanin kanssa, mutta ei sit kehdattu, sillä me ollaan aikuisia. Nyt kyllä harmittaa, kun jäi ottamatta, mutta ensi kerralla sitten. Ja sitten otetaan tää pirtelö ruokajuomaksi ja uudelleen jälkiruoaksi.

*

Lovely strawberry milk shake.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...