2014-09-28

Kellohampsterin paluu.


Olen toivoton kello-ihminen. 

En siis sillä tavoin, että olisin aina ajoissa paikalla tai aikatauluttaisin joka minuutin kalenteristani jollekin toiminnolle (hah minäkö). On toki kiva ja oikein suositeltavaa olla paikalla sovittuna aikana. Mielummin kuitenkin saavun tapaamisiin omaan tahtiini enkä kiirehdi katuja stressipallona, joka säteilee tehokkuutta ja hivenen paniikkia muihin ihmisiin. Lähden luennolle ja töihin aina hyvissä ajoin, että saan fiilistellä aamuja rauhassa. Muistan hyvin nuorena tyttönä ensimmäisen vierailuni Helsinkiin, sillä tuntui kummalliselta, että ihmiset kävelivät kadulla niin pirun nopeasti, eikä kukaan katsonut vastaantulijaa silmiin. Tuntui rentouttavalta palata idän rauhaan kiireisen pääkaupunkiseudun jälkeen.

Olen tulkinnut, että minuun on geneettisesti koodattu vahva downshiftaus-mentaliteetti, sillä haluan pitää kalenterini vapaana kotoilulle ja rauhoittumiselle. Ihailen ihmisiä, joilla on paljon harrastuksia ja tekemistä myös vapaa-ajalla, sillä en itse jaksa pitää kiinni harrastamisesta. Kokeilen erilaisia asioita mielelläni, mutta yleensä en ole kovin oma-aloitteinen kokeilujen järjestämiseksi. Toisinaan haluan olla kotonakin aivan hiljaa itsekseni ja tarkkailla maailmaa ikkunan läpi. 

"...introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”." (wikipedia)

Huh huh, melkoisen osuvaa. Onneksi olen oppinut haastamaan itseni ottamaan osaa, olemaan sosiaalinen ja kävelemään kadullakin aina välillä oikein nopeasti.

Mutta asiaan. Kello-ihmisenä oleminen tarkoittaa minun tapauksessani rakkautta kauniisiin kelloihin. Ah, kelloja kelloja! Niin monenlaisia, eri väreissä ja kuoseissa. Tahdon saada ne kaikki, tai ainakin suurimman osan.

Tämän syksyn huokailuttavimmat tapaukset ovat selkeitä ja metallisia. Huomasin kesän aikana korulaatikkoni potevan akuuttia kullan kaipuuta ja ah nyt niin trendikäs ruusukultakin näyttää omaan silmääni oikein mainiolta. 



 

 

Casio A168WG-9EF / Marc by Marc Jacobs MBM3244
 Lacoste VICTORIA / Timex T2P223


Mielestäni on täysin ok, että kello on vähän muhku ja se saa näkyä. Kun muutoin nykyisin käytän melko pieniä ja minimalistisia koruja ja pukeutuminenkin on muuttunut aina vain konservatiivisempaan suuntaan voi paksulla ja kimaltelevalla kellolla hieman räväyttää. Yleensä ostan halvan, noin viidenkympin kellon vuoden tai parin välein ja käytän sitä joka päivä, kunnes kello on täysin kulunut (halpojen kellojen vitsaus) ja löydän uuden. En osaa mätsätä kelloja asukokonaisuuksiin, vaan luotan yhteen ja samaan kaikissa tilanteissa tietenkin pois lukien juhlapukeutuminen. 

Hintahaitarissaan nämä kellot seilaavat neljästäkympistä aina vajaan kolmeensataan skibale. Mitään kellojen massaostoja ei siis todellakaan ole tiedossa. Ehkä joskus omistan jonkun oikein hienon ja kalliin kellon, jonka voin periyttää lahjana jälkipolville.

Näyttää edelleen pahasti siltä, että tulevat lapseni omistavat jo etukäteen järkyttävän määrän roinaa. Tai sitten minut haudataan tuon Lacosten kellon kanssa.

*

Autumn watch wish list.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...